Nämä kolme oivallusta auttavat elämän tärkeimmässä ihmissuhteesssa

Blogikirjoitus on julkaistu alunperin Kauppalehden Viivan alla -blogissa

Ystävänpäivän jälkimainingit tarjoavat otollisen hetken pysähtyä tarkastelemaan elämäsi tärkeintä ihmissuhdetta. Se kannattelee sinua elämän ylä- ja alamaissa, kulkee jokaisen mutkan ja matkan kanssasi. Sitä joka katsoo sinua silmästä silmään aamulla peilistä. Jos nyt mietit, että oikeastaan tärkein ihmissuhde juuri sinulle on vaikkapa oman lapsen tai puolison kanssa, niin annan perusteeksi ilmailun keskeisen turvallisuusohjeen. Aseta happinaamari ensin itsellesi, vasta sitten rakkaallesi. Koska jos et pidä huolta itsestäsi, sinun on vaikea pitää huolta muista. Tuttu hokema varmaankin, mutta niin totta.

Siispä kysyn sinulta: Milloin viimeksi vietit aikaa itsesi kanssa, kuuntelit omia tarpeitasi, puhuit itsellesi kauniisti?

Viime vuosi oli minulle self help -kirjallisuuden kulta-aikaa. Asian myöntäminen vähän nolottaa, mutta varmaankin juuri siksi sen ääneen sanominen tekee hyvää. Oman haavoittuvaisuuden näyttäminen tuntuu edelleen vaikealta, vaikka kyse onkin vain self help -kirjallisuudesta. Itseään on aika ajoin hyvä myös muistuttaa siitä, että elämme edelleen poikkeuksellisia aikoja ja jos nyt on vähän hajalla tai väsynyt, niin ei ole mikään ihme. Nyt on hyvä aika taputtaa itseään (lempeästi) olalle ja todeta, että on pärjännyt tähän asti hienosti. Hyvä sinä, hyvä me!

Ja koska nämä epämääräiset olosuhteet edelleen jatkuvat, niin jaan sinulle oman TOP 3:seni oivalluksista, jotka ovat auttaneet minua. Varsinaisen noudattamisen onnistumisprosentti vaihtelee, mutta sekin kuuluu diiliin. Huomenna on taas uusi päivä yrittää uudelleen. Uusi mottoni onkin: “Kaadu seitsemän, nouse kahdeksan kertaa”.

1. Omien tarpeiden kuuntelu

Meillä jokaisella on yksilölliset tarpeet, jotka vaihtelevat kuormituksesta, päivästä ja elämäntilanteesta riippuen. Hetkessä eläminen ja läsnä oleminen auttaisivat kivasti tunnistamaan näitä tarpeita, mutta tiedämme miten vaikeaa se on, kun mieli vaeltaa joko menneessä tai tulevassa ja deadline painaa päälle. Kiire ja stressi sotkevat tätä kuviota aika lailla, koska kehon tuntemusten kuulostelu vaatii herkkyyttä ja tilaa. Sen lisäksi että yksinkertaisesti voit kokonaisvaltaisesti paljon paremmin kun tiedät missä rajat kulkevat, olet luonnollisesti myös paljon parempi työntekijä, ystävä ja läheinen, kun ymmärrät mitä sinulle kuuluu ja mitä tarvitset kyseisellä hetkellä. Ja tätä työtä ei voi kukaan muu puolestasi tehdä. Maailman yksinkertaisin ja tehokkain vinkki tähän on tietoinen hengittäminen. Keskity erityisesti pitkään ja hitaaseen uloshengitykseen, joka aktivoi palautumista ja uudistumista. Ja kas, olet enemmän läsnä nykyhetkessä, kehossasi ja sen hetken tuntemuksissa.

2. Itsemyötätunto

Mieti, jos puhuisit ystävillesi ja kollegoillesi samalla tavalla kuin itsellesi. Mitä luulet - kuinka pidetty ihminen olisit? Tämä ajatus pysäyttää ja naurattaa samaan aikaan. Oma sisäinen ääni voi nimittäin olla yllättävänkin julma ja ankara. Olisi pitänyt enemmän, tehdä paremmin, kääntää vielä se yksi kivi, kurkottaa mielellään taivaisiin, tarttua jokaiseen mitättömään yksityiskohtaan. Biologia ei ole tässä myöskään puolellamme. Aivomme on ohjelmoitu keskittymään ympärillä oleviin uhkiin ja negatiivisiin asioihin, koska metsästäjä-keräilijöille se oli ainoa tapa selviytymiseen ja eloonjäämiseen. Tänä päivänä meihin kohdistuvat uhkat ovat toisenlaisia, mutta mekanismi on kuitenkin pysynyt samana. Siksi tämä asia vaatii tietoista ja aktiivista työstöä positiivisempaan suuntaan. Ryhdy kiinnittämään huomiota siihen, miten puhut itsellesi. Mitäpä jos välillä kehuisit tai kannustaisit itseäsi? Alleviivaa ja juhli omia onnistumisia ja saamaasi hyvää palautetta. Voit vaikka kirjata parhaimpia onnistumisia ja positiivista palautetta itsellesi ylös pahan päivän varalle ja tee tietoinen valinta, että palaat niiden äärelle hetkellä, jolloin sisäinen kriitikko ei meinaa hiljentyä. (Kiitos ajatushautomo Hattu kehu-excelin ideasta)

3. Herkkyys ja haavoittuvaisuus

Väitän, että työelämässä olisi ainakin miljoona kertaa kivempaa, jos voisimme näyttää merkkejä tästä haavoittuvasta, inhimillisestä puolestamme myös työkontekstissa. Tämä on toki moniulotteinen kysymys: ei ole tarkoituksenmukaista, että työpaikkaa käytetään omien tunteiden terapia-altaana, enkä tätä tarkoitakaan. Paletissa pitäisi kuitenkin olla enemmän harmaan sävyjä siihen, miten olla kokonainen ihminen sekä työntekijä JA samalla tehdä työnsä hyvin. Koska sillä, mitä tapahtuu vapaa-ajalla ja ihmisen tunne-elämässä, on tietenkin roolinsa siinä, miten meillä menee siellä töissä ja minkälaisia tunteita välitämme eteenpäin koko työyhteisössä. Sen sijaan, että yrittäisimme kaikin voimin ylläpitää aina pärjäävän kulissia, voisi tehdä aika hyvää tuoda esille omaa haavoittuvaisuuttaan. Tämä vaatii itseltä rohkeutta ja toisaalta myös muilta kykyä vastaanottaa ja kuunnella.

Sen lisäksi, että kysyt itseltäsi mitä sinulle kuuluu, niin muista esittää samaa kysymystä myös läheisillesi. Pidetään huolta itsestämme ja samalla myös toisistamme.